Ända upp på min balkong hörde jag från Svenne H:s uteplats idag kring kl 12, när han hade besök:

”Ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ”

 Och när kl var strax efter 13:

”Ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ”

Men när klockan passerat 14 med god marginal och nästan blivit tre lät det däremot så här:

”Ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ja-a… ”

Japp, det lät lika då också. Aldrig lär väl Svenne H ha fått så mycket medhåll från en kvinna. En klar hustrukandidat?
🙂